Hollantilaiset opiskelijat veivät meidät tutustumaan Zwollen kuuluisaan katoliseen kirkkoon, Peperbusiin, jonka torniin kiivettiin ahdasta, pimeää ja muurattua kierreportaikkoa pitkin. Askelmia oli 236 ja näköala oli huikea.
Pääsimme myös tutustumaan Zwollen sairaalaan, Isalaan. Kiersimme siellä neurologisella osastolla. Kävimme myös tutustumassa epilepsiakeskukseen, jossa tutkittiin epilepsiakohtauksia ja unihäiriöitä. Tutkimusten lisäksi keskus tarjosi vaikeasta epilepsiasta kärsiville turvallisen ympäristön harrastaa erilaisia aktiviteetteja.
Ensimmäinen harjoittelujakso täällä Hollannissa on nyt päättynyt. Harjoittelusta lähteminen on aina haikea tunne, myös täällä ulkomaanjaksolla. Tulen varmasti ikävöimään hoitajia, asiakkaita ja muita opiskelijoita.
Toiseksi viimeisen päivän aamukahvitunnilla pidin esitelmän hoitotyön eroavaisuuksista täällä ja Suomessa. Aiheina olivat mm. käsihygienia, eristysasiat, lääkehoito sekä opiskelijan asema. Jännitin esitelmän pitämistä hieman tavallista enemmän, olihan kielenä kuitenkin englanti! Mutta hoitajat olivat kiinnostuneita havainnoistani ja jaksoivat kysellä kaikenlaista, joten esitelmä sujui keskustelun tavoin.
Viimeisenä päivänä kävin opiskelijakoordinaattorin kanssa tutustumassa seuraavaan harkkapaikkaani, dementiakotiin, josta kirjoitan teille myöhemmin, kunhan pääsen siellä alkuun. Pidimme myös arviointikeskustelun koordinaattorin ja erään hoitajan kanssa. Keskustelu oli mukava, vaikka jännitin kyllä sitäkin. Sain hyvää palautetta siitä, että olin kiinnostunut kaikesta ja halukas oppimaan. Viimeisen päivän kunniaksi vein hoitajille kakkua ja Fazerin sinistä. Lähteminen työvuorosta oli haikeaa, hyvästelin ne asiakkaat, joita olin eniten hoitanut ja joiden tiesin puhuvan englantia. Hoitajat antoivat minulle muistoksi lahjan, jossa oli lasinalusia, hollantilaisia keksejä (stroopwafels) sekä suihkusaippuaa. En ole ennemmin saanutkaan harkkapaikalta lahjaa!
Minulla on nyt myös noin kahden viikon ajan ollut kämppäkaveri! Hän on ruotsalainen sairaanhoitajaopiskelija. Hän oli saapunut kotiimme, kun en ollut paikalla ja oli joistain tavaroistani päätellyt, että olen suomalainen. Hän oli toivonut, että osaisin puhua ruotsia, mutta jouduin tuottamaan pettymyksen, sillä ruotsinkielentaitoni ovat heikot. Ainakin vielä. Kerroin, että minun olisi hyvä osata puhua ruotsia, sillä se on Suomen toinen virallinen kieli. Ehkä opin häneltä jotain! Jätte bra! Yhteiselo on sujunut yllättävän hyvin. Aluksi epäilin, saanko nukuttua, kun täällä on joku toinen "vieras" ihminen, mutta nopeasti kaikkeen tottuu.
Hyvää Pääsiäistä!
